Elimistön happamuudesta ja sen korjaamisesta

Viimeisen puolentoista vuoden aikana verikokeeni ovat osoittaneet, että elimistöni pH on happaman puolella. Happamuutta lähdettiin korjaamalla aloittamalla natriumbikarbonaatti lääkitys Yliopistollisen apteekin valmisteella Natr. hydrogenocarb. 500 mg. Alussa otin tabeletteja 2 aamuin illoin, myöhemmin verikokeiden perusteella annosta lisättiin siten, että otin päivittäin 6 tablettia. Kun olin syyskuun lopulla predialyysipoliklinikalla tiedustelin näiden lääkeiden mahdollista Kelakorvattavuutta, mutta sitä ei ollut mahdollista saada. Koska tabletteja meni päivittäin niin monta, ja oli tarvetta myös annoksen lisäämiseen, niin 100 tabletin purkki ei riittänyt edes kuukaudeksi, joten myös hoidon kustannukset alkoivat olla melkoinen lisä jo muiden kustannusten päälle. Asiaan löytyi helppo ratkaisu. Minua neuvottiin nauttimaan ruokasoodaa runsas teelusikallinen päivässä. Jokainen tietää, että ruokasoodan jauhomainen rakenne ja aika suolainen maku aiheuttavat sen, että pitää keksiä jokin jouheva keino nauttia ko tuote. Kokeilin monenlaista, mutta päädyin siihen, että laitan annoksen pieneen snapsilasiin, lisään jääkylmää vettä ja nappaan annoksen kertaheitolla shotin tapaan. Tosin soodan rakeinen rakenne aiheuttaa se, että minun pitää lisätä lasiin vielä toinen annos vettä ja huuhdella pohjalla olevat jäänteet vielä kerran. Jäkivaikutelma on hieman suolainen ja sooda rahisee hampaissa: ei siis mikään varsinainen makuelämys. 

Minulta otettiin verikokeet elimistön pH-tasapainoa arvioimiseksi perjantaisen dialyysin alussa ja tulokset olivat seuraavat: 

vP-pH          74,9
vP-pCO2       4,8 kPa
vB-BE            3,6 mmol/l 
vP-SHCO3   28 mmol/l


HUSLAB:n laboratoriokäsikirjan mukaan normaaliarvot ovat

          Aikuiset
             vB
 pH          7.32 – 7.42
 pCO2     5.3 – 7.3 kPa
 pO2*      4.0 – 6.7 kPa
 HCO3-St  24 – 28 mmol/l
 BE         0 ± 2.5 mmol/l

*Hapen osapaine pO2 pienenee iän karttuessa.

Happoemästasapaino voi häiriintyä respiratorisesta tai metabolisesta syystä. Hengityksen heikkeneminen voi johtaa pH:n laskuun ja pCO2:n nousuun (respiratorinen asidoosi). Tila voi johtua sentraalisesta (unilääkkeet, opiaatit, aivotuumorit ja -traumat ym.) tai keuhkoperäisestä (RDS, pneumonia, keuhkoödeema ym.) syystä. Hyperventilaatio johtaa respiratoriseen alkaloosiin. Tämäkin voi olla sentraalista (mm. keskushermoston infektio, salisylaattimyrkytys, kuume, hysteria) tai keuhkoperäistä (astma, respiraattorin ylikäyttö).

Metabolisen asidoosin perussyynä voi olla mm. epätasapainoinen diabetes, kudoshypoksia (maitohappoasidoosi), munuaisten vajaatoiminta, tubulaarinen asidoosi, maksan vajaatoiminta, hyperkalemia, myrkytykset (metanoli, etyleeniglykoli) tai suoliston alueen nestemenetys (bikarbonaatin menetys). Metabolinen alkaloosi voi seurata mm. bikarbonaatin liikakäytöstä, mahanesteen (hapon) menetyksestä tai hypokalemiasta. (http://huslab.fi/cgi-bin/ohjekirja/tt_show.exe?assay=1543&terms=vb-be)

Jos tulkitsen edellä olevia tietoja oikein, niin nyt elimistöni on alkaloosin puolella, joten pitänee tiedustella onko tuo bikarbonaattiannos hieman liian suuri. Positiivisena seurannaisvaikutuksena sen jälkeen kun aloitin soodan nauttimisen on ollut se, että minulla ei ole ollut kertaakaan niitä helvetillisiä suonenvetokohtauksia joista kärsin aiemmin lähes joka ilta.

Mennyttä viikkoa

Paljon on tapahtunut sen jälkeen kun viimeiksi päivitin tätä blogiani. Ne odotetut suoniongelmat sitten vihdoin tulivat. Viime viikon keskiviikkona, kuten aiemmin kirjoitin, kanyylien laitto ei onnistunut käden turvotuksen vuoksi. Torstaina oli vuorossa iltahoito ja onneksi kanyylien laitto Minnan toimesta onnistui loistavasti mustelmista ja turvotuksista huolimatta, tosin virtausta ei voitu nostaa 300 millilitraan vaan pysyteltiin 200-250:ssä. Onnistunut dialyysi mahdollisti sen, että pääsin lähtemään jo aiemmin tilatulle matkalle Roomaan. Kuntoni varmistetiin vielä verikokein.

Vietin lähiperheeni kanssa todella rentouttavan ja ihanan pidennetyn viikonlopun Roomassa hyvästä ruoasta nauttien, fosfori ja kaliumrajoitteet muistaen. Tutkimme etukäteen dialyysin sairaanhoitajan kanssa viinien kaliumpitoisuudet, ja totesimme, että kohtuudella voin niitä nauttia. Tämä tietenkin siksi, että kaliumtasoni verikokeiden perusteella oli vielä normaalirajoissa.

Neljän päivän tauko dialyysissä teki tehtävänsä ja pahimmat turvotukset ja mustelmat sulivat sinä aikana. Oman osansa oli myös sillä, että käytin ahkerasti Hirudoidia ja vältin käden käyttöä.  Lähtötilanne näkyy alla olevasta kuvasta.

Tiistaina heti matkan jälkeen dialyysi onnistui oikein hyvin. Hoito tehtiin täysillä volyymeilla ja seurauksena oli järkyttävä päänsärky, johon ei apua löytynyt parista annoksesta 1 grammasta Prasetamolia. Keskiviikkoaamuna särky oli vihdoin poissa ja vuorossa oli iltapäivällä seuraava hoitokerta. Olimme etukäteen jo sopineet opetussairaanhoitajani Minnan kanssa, että kokeilen tuolloin ensimmäisen kerran kanylointia itse. Tilanne jännitti hurjasti, sillä suonillani on sellainen taipumus, että kun niitä kanyloi, ne kouristavat ja kouristus helpottaa vasta noin 15 minuutin kuluttua. Lisäksi neulojen paksuus oli asia, joka mietitytti etukäteen. Dialyysi toteutetiin nyt ensimmäsen kerran sillä koneella, jonka todennäköiseti saan tulevaisuudessa kotiini. Tavaroiden kerääminen, letkujen asentaminen koneeseen ja muut esivalmistelut osaan jo hoitaa melko itsenäisesti, mutta pistäminen omaan käsivarteen yhtä kättä käyttäen on vielä asia, joka minun pitää oppia tekemään itse. Tähän kuuluvat tietenkin myös letkujen liittämiset koneeseen, hoidon aloittaminen ja hoidon päättäminen.

Pistäminen onnistui yllättävän hyvin, tosin opetushoitaja Minnan kannustus ja mieheni tuki tuli kyllä tarpeeseen! Itsepistäminen oli vähemmän kivuliasta kuin mitä olin etukäteen kuvitellut. Laitoin palautuskanyylin ja se onnistui puolittain: sen kautta pystyttiin ottamaan verinäytteet, mutta ilmeisesti kanyylin kärki oli jotenkin suonen seinämää vasten ja Minna asetti uudelleen kanyylin siten, että dialyysihoito saatiin toteutettua. Yksi kynnys on kuitenkin nyt ylitetty, ja uskon, että opin pistämisen.

Keskiviikkona tapahtui muutakin. Minna oli ollut yhteydessä Rauman sosiaalihuoltoon ja keskustellut kotini muutostöistä, jotta jatkossa olisi mahdollista toteuttaa dialyysihoitoa kotioloissa. Täytimme Minnan kanssa yhteistyössä Rauman kaupungin sosiaalitoimeen lähtevän anomuksen ja siihen tulee liitteenä vielä lääkärin lausunto.  Lomakkeen kysymykset tuntuvat minun kohdallani jotenkin oudoilta, mutta ymmärrän, että nämä tiedot tarvitaan. Lomakkeen näet alla olevasta linkistä:

http://www.rauma.fi/sites/rauma.fi/files/atoms/files/asunnon_muutostyohakemus_0.pdf

Käytännössä muutosprosessi etenee siten, että kotiini tulee vierailulle ryhmä, jossa ovat mukana seuraavat eri tahojen edustajat:

- omahoitajani SatKs:n dialyysiosastolta eli Minna

- Frezeniuksen, eli laitevalmistajan, edustaja 

- sairaalateknikko Satakunnan keskusairaalasta

- Rauman sosiaalitoimen edustajana sosiaalityöntekijä.

Käynnin tarkoituksena on kartoittaa muutostöiden tarve. Muutostöiden kustannuksista vastaa käsitykseni mukaan Rauman kaupunki. Omahoitajani oli tehnyt myös laskelman siitä, kuinka paljon edullisemmaksi hoitoni tulee kotona verrattuna siihen, mitä se maksaa sairaalassa. Säästöä viikossa tulee noin 600 €. Alla hieman tietoa kotidialyysistä.

Kotihemodialyysi

Nykyiset hemodialyysilaitteet ovat turvallisia ja potilaiden kunto on kehittyneiden hoitojenansiosta niin hyvä, että hoidon voi turvallisesti suorittaa kotona. Yleensä potilas tekee koti­hemodialyysin itsenäisesti kotona tai muussa haluamassaan paikassa.

Kenelle kotihemodialyysi sopii?

Hoidon onnistumisen kannalta tärkein tekijä on potilaan halu suorittaa hoitonsa kotona. Potilas ei tarvitse erityistaitoja, eikä joku muu krooninen sairaus ole välttämättä este kotihoidolle. Joissakin tapauksissa potilaan omainen voi toimia avustajana.

Mitä valmisteluja hoito vaatii?

Potilaan koulutus kotihemodialyysiin aloitetaan potilaan ensimmäisestä hoidosta lähtien. Koulutus­jakson pituus suunnitellaan yhdessä potilaan kanssa, eikä potilasta lähetetä kotiin ennen kuin hän varmasti selviää hoitonsa suorittamisesta. Koulutusjakson pituus on yksilöllinen ja voi vaihdella kolmesta viikosta kolmeen kuukauteen.

Koulutusjakson aikana käydään potilaan kotona, ja yhdessä potilaan kanssa päätetään tuleva hoi­topaikka potilaan tarpeiden mukaan. Samalla selvitetään muutostöiden tarve ja tarvittavat muutos­työt järjestetään potilaan kotiin. Muutostyöt ovat potilaalle maksuttomia.

Muutostöihin kuuluvat sähkö- ja vesiliitännät. Dialyysilaitetta varten vedetään mittaritaulusta oma sähköjohto, ja laitteella on oma maadoitettu pistorasia, jota ei saa käyttää muille sähkölaitteille dialyysin aikana. Huoneen kaikki pistorasiat maadoitetaan ja vikavirtasuojataan.

Hemodialyysilaite tarvitsee vettä hoidon aikana. Vesiliitäntä on samanlainen kuin pesukoneella, ja se laitetaan kylmävesiputkeen. Dialyysilaitteen ei tarvitse olla vesipisteen vieressä, vesiletkut voivat olla pitkätkin. Vesiletkut kerätään hoidon jälkeen koneen viereen.

Miten hoito toteutetaan kotona?

Kotona tehtävä hemodialyysihoito tarjoaa potilaalle mahdollisuuden suorittaa hoitonsa itselleen parhaiten sopivana ajankohtana. Sairaalassa hoidot tehdään useimmiten kolmesti viikossa, mutta monet kotipotilaat ovat päätyneet suorittamaan hoitonsa jollakin muulla aikataululla, esimerkiksi päivittäisenä lyhyenä hoitoa, jolloin hoitoaika on vaikkapa kaksi-kolme tuntia 5-6 kertaa viikossa. Jotkut valitsevat hoidon joka toinen päivä, ja monien mielestä yöhoidot 3-5 yönä viikossa ovat hyvä vaihtoehto.

Ruokavalio- ja nesterajoitus riippuu hoitotavasta. Jos hoito suoritetaan riittävän tiheästi, potilas voi syödä ja juoda vapaasti. Jos potilaalla on vaikeuksia hoitonsa suorittamisessa, hän on sairastunut tai koneen kanssa on ongelmia, potilas saa hoitonsa sairaalassa. Potilas käy säännöllisesti kotisai­raalassa polikliinisella kontrollikäynnillä noin kahden kuukauden välein. Hoitoon tarvittavat tavarat toimitetaan potilaan kotiin sovitun aikataulun mukaisesti.

Muu omatoiminen hoito

Avo- tai koulutusdialyysiasemalla potilas on aktiivisessa asemassa oman hoitonsa suunnittelussa ja toteuttamisessa. Dialyysikoneen valmisteleminen, neulojen pistäminen, koneen säätöjen tekemi­nen sekä kirjaaminen kuuluvat potilaan rooliin hoidon aikana.
(http://www.musili.fi/munuaispotilaan_opas/munuaispotilaan_opas/hemodialyysi/kotihemodialyysi)