Elimistön happamuudesta ja sen korjaamisesta

Viimeisen puolentoista vuoden aikana verikokeeni ovat osoittaneet, että elimistöni pH on happaman puolella. Happamuutta lähdettiin korjaamalla aloittamalla natriumbikarbonaatti lääkitys Yliopistollisen apteekin valmisteella Natr. hydrogenocarb. 500 mg. Alussa otin tabeletteja 2 aamuin illoin, myöhemmin verikokeiden perusteella annosta lisättiin siten, että otin päivittäin 6 tablettia. Kun olin syyskuun lopulla predialyysipoliklinikalla tiedustelin näiden lääkeiden mahdollista Kelakorvattavuutta, mutta sitä ei ollut mahdollista saada. Koska tabletteja meni päivittäin niin monta, ja oli tarvetta myös annoksen lisäämiseen, niin 100 tabletin purkki ei riittänyt edes kuukaudeksi, joten myös hoidon kustannukset alkoivat olla melkoinen lisä jo muiden kustannusten päälle. Asiaan löytyi helppo ratkaisu. Minua neuvottiin nauttimaan ruokasoodaa runsas teelusikallinen päivässä. Jokainen tietää, että ruokasoodan jauhomainen rakenne ja aika suolainen maku aiheuttavat sen, että pitää keksiä jokin jouheva keino nauttia ko tuote. Kokeilin monenlaista, mutta päädyin siihen, että laitan annoksen pieneen snapsilasiin, lisään jääkylmää vettä ja nappaan annoksen kertaheitolla shotin tapaan. Tosin soodan rakeinen rakenne aiheuttaa se, että minun pitää lisätä lasiin vielä toinen annos vettä ja huuhdella pohjalla olevat jäänteet vielä kerran. Jäkivaikutelma on hieman suolainen ja sooda rahisee hampaissa: ei siis mikään varsinainen makuelämys. 

Minulta otettiin verikokeet elimistön pH-tasapainoa arvioimiseksi perjantaisen dialyysin alussa ja tulokset olivat seuraavat: 

vP-pH          74,9
vP-pCO2       4,8 kPa
vB-BE            3,6 mmol/l 
vP-SHCO3   28 mmol/l


HUSLAB:n laboratoriokäsikirjan mukaan normaaliarvot ovat

          Aikuiset
             vB
 pH          7.32 – 7.42
 pCO2     5.3 – 7.3 kPa
 pO2*      4.0 – 6.7 kPa
 HCO3-St  24 – 28 mmol/l
 BE         0 ± 2.5 mmol/l

*Hapen osapaine pO2 pienenee iän karttuessa.

Happoemästasapaino voi häiriintyä respiratorisesta tai metabolisesta syystä. Hengityksen heikkeneminen voi johtaa pH:n laskuun ja pCO2:n nousuun (respiratorinen asidoosi). Tila voi johtua sentraalisesta (unilääkkeet, opiaatit, aivotuumorit ja -traumat ym.) tai keuhkoperäisestä (RDS, pneumonia, keuhkoödeema ym.) syystä. Hyperventilaatio johtaa respiratoriseen alkaloosiin. Tämäkin voi olla sentraalista (mm. keskushermoston infektio, salisylaattimyrkytys, kuume, hysteria) tai keuhkoperäistä (astma, respiraattorin ylikäyttö).

Metabolisen asidoosin perussyynä voi olla mm. epätasapainoinen diabetes, kudoshypoksia (maitohappoasidoosi), munuaisten vajaatoiminta, tubulaarinen asidoosi, maksan vajaatoiminta, hyperkalemia, myrkytykset (metanoli, etyleeniglykoli) tai suoliston alueen nestemenetys (bikarbonaatin menetys). Metabolinen alkaloosi voi seurata mm. bikarbonaatin liikakäytöstä, mahanesteen (hapon) menetyksestä tai hypokalemiasta. (http://huslab.fi/cgi-bin/ohjekirja/tt_show.exe?assay=1543&terms=vb-be)

Jos tulkitsen edellä olevia tietoja oikein, niin nyt elimistöni on alkaloosin puolella, joten pitänee tiedustella onko tuo bikarbonaattiannos hieman liian suuri. Positiivisena seurannaisvaikutuksena sen jälkeen kun aloitin soodan nauttimisen on ollut se, että minulla ei ole ollut kertaakaan niitä helvetillisiä suonenvetokohtauksia joista kärsin aiemmin lähes joka ilta.