Single-needle...

Hemodialyysiä tehdään erilaisten veriteiden kautta. Eiliseen päivään asti minulla on käytetty vasemman käden laskimoon kahta neulaa, joista alemmasta veri ohjataan dialysaattoriin ja ylempi toimii palautusreittinä (1. kuva). Edellisellä hoitokerralla syntyneen paikallisen turvotuksen seurauksena minulle ei eilen pystytty laittamaan kuin yksi neula. Tästä johtuen käytettiin ns. single-needle tekniikkaa, eli veri ohjautui vuoron perään sekä ulos että sisään saman neulan kautta ja neulaan oli yhdistetty 2-tieletku (2. kuva). Tällä menettelyllä ei tietenkään saavuteta yhtä suurta puhdistumaa kuin jos veri ohjattaisiin ulos ja sisään eri neulojen kautta saman aikaisesti.

Kuten aiemmin olen jo kertonut niin dialyysissa käytetään 16 G:n neuloja. Neulojen lumen on iso jotta voidaan saavuttaa riittävä virtaus dialyysin mahdollistamiseksi. Minulla on nyt takan kahdeksan dialyysikertaa ja neulojen laitto tuntuu vielä melko kivuliaalta. Tosin minua on lohdutettu sillä, että kun pistoja toistetaan samoihin kohtiin riittävän usein, niin kipukin vähenee. Sitä tässä odottelen...

Koska hoitoni yhtenä tavoitteena on saavutta itsehoitovalmiudet ja päästä kotihemodialyysihoitoon, pitää minun jossakin vaiheessa opetella pistämään neulat itse. Pyysin hoitajalta kotiin mukaan erilaisia käytössä olevia neuloja, jotta voisin harjoitella yhden käden tekniikkaa ja muutenkin henkisesti valmentautua pistämiseen. Neulojen suhteen vaihtoehtoja minulle esiteltiin kaksi: silikoninen suora neula metallisella sisäänviejällä ja metallinen siipineula. 

Ongelmana itsekanyloinnissa ensimmäisellä neulalla on se, että siitä on vaikeampi saada hyvä ote ja yhden käden tekniikalla liuttaa sisäänviejä pois neulan sisältä kanyloinnin yhteydessä (1. kuva). Etuna on se, että suonen sisään jää pehmeähkö silikonikanyyli. Siipikanyylin etuna on puolestaan se, että kanyylissa olevista siivekkeistä saa hyvän otteen, eikä siinä ole mitään "liikuvia osia", vaan kanyyli jää kokonaisuudessaan suoneen (2. kuva). Lisäksi siinä on valmiina pitkä jatkoletku. Huono puoli on puolestaan se, että suoneen jää metallinen kanyyli, joka voi vaurioittaa suonta esim. silloin, jos kättä liikuttaa pitkän dialyysihoidon aikana. Erityisen hankala kohta metalliselle kanyylille on kyynärtaipeen alue.